Täysi kymmenluku alittui tänä aamuna- tiesinkin ruokailutottumuksilla olevan suuremmin väliä kuin sillä, minkä verran liikkuu ja kuinka usein. Jonkunkokoinen mäkieste oli radikaalisti siirtyä edamista kaaliin, mutta kokeilu palkittui välittömästi- numeropeliä tämä laihduttaminen selkeästi on. Valitsin tosiaan viikonlopun ateriat jo kauppaan mennessä, ja ostoslistassa luki kalacurry, sieni-kesäkurpitsawokki ja varhaiskaalikeitto. Kauden lähiruokaa oli helppo löytää metsälle menemättä eikä kukkaro keventynyt- mainitsenko taas kuka sensijaan keveni! Muistan lauantailta pysäyttävän maun suussa- sieniwokki ei ollut niin rapeaa kuin piti…kokkaustaidot tulevat ruokarempassa viimeisenä? Kaalisoppaa on vielä jääkaapissa, en lusikoinut santsikulhollista tällä kertaa. Sensijaan maltoin mieleni ja herkuttelin YHDELLÄ PALASELLA tummaa suklaata parin pähkinän kanssa, syötyäni rasvatonta raejuustoa desin jäävuorisalaatin seassa iltapalaksi,ja vain hedelmäteetä sen jälkeen puolille öin vaikka valvottua.
Taannoinen paperisouvvi kannatti, kun kansiollinen ruokaohjeita auttoi lukuisten keittokirjasteni kanssa suunnittelemaan arkiviikon menuuta vähäkaloriseen suuntaan. Kaapin parsakukinnot uppoavat tänään frittata-munakasannokseen, johon hankin sopivan juustopalan, siis siivun mausteeksi. Parisataa kaloria on myös ”Nizzan salaatissa kasviksista”, jonka kanssa poimin kesätorilta mahdollisimman pieniä varhaisperunoita(kypsymisaika). Itse salaattiin tulee vihreitä pitkiä papuja, kikherneitä, kirsikkatomaatteja ja keitetty kananmuna, unohtamatta kapriksia. Toukokuisen iltapäivälehdestä repäistyn Keittiössä- liitteen tomaattikeitto-ohjetta käytän myöhemmin viikolla, sitten kun kaalikeittokattila on tyhjä. En aio nähdä nälkää, vaan kasvattaa lihaksia läskin sijaan. Lisäproteiinijauhetta lisäsin aamun hedelmäpirtelöön sitäkin silmälläpitäen. Onnistumisen iloa tunnen hehkutellen, tästä on parempi kuin hyvä jatkaa.
Merkinnät RSS-syötteenä