Niin se on itselleen myönnettävä, että keskivartaloni on edelleen kasvattanut kokoaan. Tuli kesävieraita, kesäflunssa, kesämatka ja viimein juhannusjuhlat. Olen kolme kiloa painavampi kuin jo saavutetussa lukemassa, joka oli täysi kymmenluku. Vieraiden kanssa laukattiin Helsinki-päivänä stadissa ja seuraavana Espoossa luonnonpuistossa, mikä olisi voinut olla kuntoa kohottavaa ellei illalla olisi taas syöty pakastepitsaa viinin kanssa. Lisäksi kiipeilin vilustuneena, mikä kostautui seuraavan viikon makaamisena. Yskimällä ei laihdu, huomasin, vai juhannuksen pihabileissäkö tuli tankattua liikaa noutopöydästä( minähän istuin sen pöydän ääressä tuntikausia).
Rusketusraidat eivät siis nyt ole ainoa lomamuisto, kun alan työstää pinoa opiskelutehtäviä tavoitteena arvosana. Korkeakoulutasoinen etäopiskelu on ikävä kyllä enimmäkseen istumatyötä, mutta pidän joka tapauksessa säännöllisesti taukoja lukemisessa ja esseen laatimisessa. Lisäksi voin vahtia itseäni jääkaapilla ellen tehnyt sitä jo kaupassa, ja sohvapöydän tyhjentämällä voin tehdä sata (oo-ho) vatsaliikettä aina välillä. Kehonrakentajan kanssa aikoinaan kaveeratessa opin muutaman tehokkaan liikkeen, ja muistan hyvin sen ”sixpackin” alun… Jospa muisto alkaisi elää ja toteuttaa itseään…
Merkinnät RSS-syötteenä