Viime viikolla tuli kokeiltua paria extreme- konstia karistaa kiloja, ihan extempore tuli tilaisuus toiseen, ja viikonloppu meni suunnitellusti putkeen. 
Maanantaina tulin tökänneeksi musakoneesta radion päälle, ja kanavalla kauhisteltiin suomalaisten hammashoitolapelkoa: me käymme harvemmin kuin kerran vuodessa hammastarkastuksessa. Tunnistin itseni ja soitin samantien kelloa vilkaisten ”kiireettömään ajanvaraukseen”. Yllätyin itsekin kun sain ajan parin tunnin päähän samaksi päiväksi! En joutanut kävellä julkisten kulkuvälineiden vaihtovälejä,niimpä hölkytin lopulta vieraan lähiön katuja ylös alas neuvoa kännykän navigaattorin lisäksi ohikulkijoilta kysyen. Perillä kuulin suu auki sekä tulleeni ”kreivin aikaan” että tarvitsevani kädestäpitäen- ohjeistuksen hammasvälieni puhdistukseen jatkossa. Kun matkustin kotiin suuhygienistin käsittelystä, päätin ensinnäkin säästää vastapestyt hammasvälit pureskeluroskilta ja ostin nestepitoisen kassillisen illaksi matkan varrelta.
Aamulla huomasin pari kiloa huvenneen tavallisesta, mutta olinkin lusikoinut nälkääni vain proteiinipitoisen rahkan ja juonut ravintorikkaita mehuja pari tölkillistä illan mittaan. Pidin hampaita lomalla vielä pari seuraavaa päivää, enhän uskaltanut koskea helliin ikeniin puhdistusvälineillä. Nyttemmin niin e-vitaminoitu lankain, hammasväliharja, kuin hammaslankakin harjaamisen lisäksi ovat ahkerassa köytössä, mutta ateriaväleihin suunhoito vaikuttaa pidentävästi. Happohyökkäystorjuntaan olen lapsuudenkodista asti oppinut pureskelemaan xylitolpurkkaa, ja voin sanoa, että poski jauhaa vain joka kolmas tunti.
Lauantai-illan istuin yrttiteetä vieraallekin tarjoten omalla terassilla, olihan lämmintä kunnes hämärä laskeutui. Seuraavana aamuna läksin sovitusti kirkkoaikaan polkemaan yli kymmenen kilometrin matkan kummitädille sunnuntailounaalle. Vihanneslaatikko huomioi laihduttamiseni, mutta kahvilla sorruin santsaamaan kermaista tyrmimarjajäätelöä. Ajelin pyörineni metrolla eilisiltaiselle kaverille, joka oli luvannut retki-illan. Luontopolulle ajettiin autolla, ja reitti olikin auringonpaisteeseen rantakalliolle päättyvänä elämys. Poljin sitten vielä kaverilta kotiin oltuani kellonympäri liikkeellä, ulkona 10 tuntia! Ikävä etten huolehtinut eväistä, ostin kotimatkan varrelta pitakebabin nälkääni.Uni ei ollut tulla, vaikka väsytti, kun silmät olivat täynnä aurinkoa ja keho kuntoilusta mielissään.
Maanantain sain levätä, mitä nyt tein venytyksiä keräten voimia huomiselle toimintapäivälle. Pyöräilen tekemään muutaman keikkatyötunnin bilsanmaikkana nuorisolle, ja aion jatkaa suoraan töistä keskustaan kirjastoon, taas yli 10 km/suunta. Kutsuim nimittäin itseni kylään kahville kahdessa kirjastossa ravattua, joten jaksan polkea kotimatkankin. Että mä tykkään kun syksy viimein käynnistyi! Ja epäilemättä saan aikaan myös laihtumisen…
Merkinnät RSS-syötteenä