Kilot kuvastimessa

Näemmä kirjasin kymmenisen päivää sitten pakkolaihtumisen alun, mutta sitä seurasikin rankan työkeikkaputken+kuukautisten+vilustumisen jälkeen kaivattu viikon tauko, jota joku parempikuntoinen hiihtolomaksikin kutsuu. Erehdyin käyttämään tavaksi tullutta rentoutumiskonstia eli wine&dine- reseptiä. Vähätanniininen nukuttikin nopeasti kun ei saunaakaan ollut tarjolla(naapureilta joskus heltiää vuoro kun itse eivät käytä), töistä ostarin kautta pyöräilleen arjen sankarin. Ystävänpäivä oli sitten seuranpitoa illanistujaisissa lähellä asuvan frendin luona, ja seuraava ystävä haki lomailijasta seuraa jo viikolla ennen lauantain kaverikyläilijää(ja totesi minun näyttävän laihemmalta!). Itse kävin lauantaina vanhan kaveruuden uudistajan ostarilta, muuten pidin pintani enkä shoppaillut kuin parin päivän välein. Tuli tietenkin vinkuteltua hyvin syöden, loma kun oli!

Nyt kun keikkahärdellin käynnistymistä saa odotella(onneksi, sovitellun päivärahan helmikuun hakemus lähtee vasta kun saan palkkatodistukset liitteiksi, eikä vielä ole maksettu loppukuun tunneista!) Jatkoin tänään lomaviikolla alkanutta tapaani aloittaa päivä opiskelua edistäen, ja olenkin saanut pieninä annoksina isoja aikaan. Vastahan uudet kurssit, kaksi toden teolla, sain auki ja esille tehtävät, joita olen nyt tutkinut kirjat saatua, kirjojakin selaillut ja kahta, kolmeakin jo referoin ennen kirjoitustyötä(vaikka otsikkorunko on sekin saanut molemmissa oppimistehtävissä ”lihaa luiden päälle”.

(Aasinsilta ruokailuun) Lihaton jääkaappi ja viimeisen kalasäilykkeen kuori jo menossa huuhdeltuna metalliromun kierrätyspisteeseen, minustahan tulee vegetaristi? Tänään valmistinkin lämmintä ruokaa vanhan kasviskeittokirjan (Johansson, Lars. 1983. Kasvisruokien keittokirja. Porvoo: WSOY) ohjeella ruusukaalista ja tomaattisipulisilpusta. Aamiaisen oltua salaatti punajuuresta, suolakurkusta, sipuleista ja raejuustosta, ja välipalojen käsitettyä lisää tomaattia lämpimien ruisleipien päällä, arvasinkin Kiloklubin ruokapäivyriin pamahtavan vihreän linjan! Päivän syömisissä ei ollut muuta vikaa kuin liian pieni kalorimäärä- mutta päivyristä ei näykään myöhään herääminen eikä sen isäksi tarvittu parin tunnin päiväuni. Ei unissaan kuluta energiaa niin että tarvitsisi tankata yhtä usein kuin liikkuessa pyörällä sekä pihalla. Nyt en poistunut asunnosta, siivoilin ja tein opiskelutehtävää, sitten pikkupyykkäsin ja katsoin teeveetä, laitoin päivällistä ja nyt olen ollut somessa. Laihduttamiselle voin saada vielä uuden kimmokkeen, olisi tietysti pitänyt jo ennakoida parisuhteen mahdollisuus ja ohentua urakalla. Mitäs olen opiskelun stressaama, pääkaupunkiseudulla pimeällä ulkonaliikkumista järkevästikin pelkäävä yksinäisyyttäni elämäntapaliiottelijakin.