Mikään ei samalla tavalla pidä poissa kaupasta kotiin kaloripitoista tavaraa raahaamasta kuin taloudellisen tasapainon heilahdukset. Nyt on elettävä viikko kaapin olemassaolevilla tarvikkeilla siitä syystä, että keikkatauko koulujen loman vuoksi osuu yhtä aikaa laskupinon ksvamisen kanssa: pian on eräpäivä sekä isolla puhelinlaskulla että opintomaksulla, joka onneksi nyrjäyttää enää kerran kuukausibudjettia. Voi olla, että hermoilen suotta(stressi lihottaa): veroprosentti on helmikuun alusta pienempi, ja Kelan soviteltu päiväraha työttömiltä päiviltä käsittää nykyisin 300 euron suojaosan. En vaan ole varma miten laskea tulossa olevan etuuden euromäärä, enkä tiedä maksupäivää. Seuraavan kerran saan palkkaa tililleni perjantaina, ja tulossa on lisää 15 tunnin palkan verran, kenties ensi kuun vuokranmaksuun sopivasti.
Joka tapauksessa kirjasin pitkästä aikaa Kiloklubin ruokapäiväkirjaan päivän ateriat, ja huomaan syöneeni suht terveellisesti edellisen blogimerkintäni oppeja silmälläpitäen. Tri Tolonen hyväksyisi kaikin mokomin parsa-porkkana-sipuli- lounaani, soijaproteiinin myös. Enkä popsinut kuin yhden perunan kasvisten kanssa. Ruisleipä on verensokerille edullista myös, enkä yhteenlaskettua kalorimäärää hätkähtänyt itsekään, Kiloklubin palvelusta tulostamaani.
Stressiä en tarvitse lisää kun opiskelukin aiheuttaa sitä jos mahdollista- en ole asettanut ainakaan tiukkaa aikataulua itselleni masentuneena siitä, ettei tutkimustenkaan mukaan aikuisten tutkintotavoitteista opiskelua tueta yliopistotasolla. Valitsemani ala on tosiasiassa valinnut minut, en ole itse halunnut ainakaan byrokraatiksi…luova luonne ja puhetyöläinen itsevarmasti esiintyvässä aidosti ihmisistä kiinnostuneessa persoonassa on vaan ajautunut istituutioon, johon ei olisi koulutushistoriallani mitään asiaa! Keskeytin aikoinaan koulunkäyntiavustajan kurssin, enkä ole päässyt kasvatustieteelliseen tiedekuntaan heti lukiosta päästyäkään, saati kokemusta alalta hankittua. Ehkä on viisainta suoritella opintopisteitä etananvauhtia ja tehdä keikkaa kun sitä on tarjolla, elää pivä kerrallaan kotitöitä em. aherruksen lisäksi suoritellen ja kavereita vähintään netissä treffaten.
Miksi juuri nyt tuntuukin niin turhauttavalta tämä arki…Onhan lomaviikko keikkapaikasta ja kevät tulossa. Ystävä tarjosi kuohuvaa Valentinen päivän kunniksi, kaksi yksineläjää kun vietti iltaa kimpassa. Netissä olen tutustunut kauempana asuviin vertaisiin, ja opiskelukin itse asiassa alkaa sujua, vastahan keksin oikotien palautettavan kirjan referoimiseksi huomisaamuna pirteänä herättyä. Miksi pitää nähdä askareensa suorittamisena? Virallisesti vain harrastan opiskelua avoimessa yliopistossa, ja yksinasuvana voin purkaa pyykki- ja tiskivuorta inspiraation tullen. Huomenna ehkä.
Merkinnät RSS-syötteenä