Fatness oli fitness 2010
Blogin viikontakaisen perustamisen jälkeen olen ollut kiireinen, minkä luulisi näkyvän vyötärön hoikistumisena. Sain koko viikoksi keikkatyötä aamuvuorossa, ja siten paljon aikaan iltaisin, en tosin laihduttamisen suhteen? Maanantaina oli syötävä ja juotava pikkubroidin synttäreitä, mutta tuulen syytä oli pation oven paiskautuminen rikki puutarhapöytään, istutin nimittäin kukantaimia alkuillasta. Tiistaina pääsin huhkimaan pyykkituvalle, mutta keskiviikkona oli työmatka, jonka aikana käytiin mm. Suomen toiseksi vanhimman kaupungin makeistehtaan myymälästä tuliaisia hankkimassa. Illaksi varasin mattopesulan ja kuntoilin kiitettävästi pyöräilemällä kolmituntisen vuoron aikana ylämäet asunnolle hakemaan pesuun makuupusseja, peittoja ja mattoja. Kastuinkin läpimäräksi, mutta väsyneen, sipseillä ja siiderillä itseä ravinneen pyykkärin uni oli syvä. Siksikö aamulla pudotin työ- ja pyöränavainnipun taskustani jossain bussimatkan vaiheessa, mitä onnettomuutta seurasi useita juoksuaskelia ja käyminen jopa bussivarikolla löytötavaratoimistoihin samalla useaan otteeseen soitellen.
Hermopainetta piti lääkitä lihottavin keinoin,semminkin kun postin joukossa oli torjuva vastaus yhden yliopiston valintatoimistosta. Viikon saldo onnettomuuslistalla on hukatut avaimet, särkynyt ovi ja jumiin pesulan linkoon jäänyt matto. Ruokapäiväkirjaan joutuisin listaamaan eineksiä, sipsejä ja alkoholia. Lihaskipu todisti ei-ergonomisista työskentelyasennoista ja kastumisen seurauksena nenä tuhisi.
Viimein perjantaina, vielä ennen töihin huolimattomuuteni tunnustamaan menoa, kysyin lähikaupan kassalta mahdollisesta löytötavaravarastostaan. Avainnippuni oli tuotukin sinne, löytyneenä bussipysäkiltä! Töissä helpotus näkyi onnistumisina, kykeninhän nyt keskittymään. Kävin hakemassa viikonlopuksi kirjastosta luettavaa ja ruokakaupasta esimerkillisen kassillisen: hedelmiä ja vihanneksia, vain kolmeprosenttista fetaa ja savulohifileen. Kesäkurpitsa, kurkut ja tomaatit olivat tarjouksessa ja iloinen asiakas yhtä värikäs viereisellä kirpparilla käytyä: löysin kolme vartalolle sopivaa kesämekkoa kympin kappale! Peilistä saatoin nähdä ihmeen olevan mahdollinen: kilojen vaikka pysyttyä samassa korkeassa kymppilukemassa, sain laadukkailla vaatteilla pömppövatsan piilotettua. Tekevälle sattuu, se tuli viikon varrella todistettua, mutta onneni taisi kääntyä loppujen lopuksi.
Merkinnät RSS-syötteenä